Harjoitustehtävä B

Bloggaan - olen siis olemassa

a)
Nuoriso elää virtuaalimaailmassa, eikä osaa enää ylläpitää IRL, eli in real life- suhteita. Sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt netin keskustelu- ja blogipalstoille, ja se joka ei ole netissä on täysin jäljessä ajastaan. Nykyään netin syövereistä voi löytää jos jonkinlaista blogia; elämänkerrallista-, lifestyle-, muoti-, ruoka- ja matkailublogeja. Onko elämämme siirtynyt reaaliajasta täysin virtuaaliseksi? 

b) Blogeissa kirjoitellaan mitä halutaan. Jokainen on vapaa ilmaisemaan oman mielipiteensä blogissaan, eikä kirjoituksia valvota mitenkään. Suurin osa blogeista on asiallisia, mutta sellaisiakin blogeja on, jotka on omistettu täysin jonkun ihmisen tai asian tylyttämiseen. Kukaan ei halua löytää itsestään epäimartelevaa tekstiä netistä, saati lukea sitä kenenkään blogista. Pitäisikö blogitekstejä kontrolloida ja siten saada nettikiusaaminen kuriin?
 

Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?

Ylioppilasessee on kirjoitelma, mikä mittaa oppilaan kykyä ajatella, laatia tekstiä, ilmaisua ja kielellistä lahjakkuutta. Esseet laaditaan yleensä pohjatekstin mukaan tai pelkän otsikon mukaan, joskus essee antaa kirjoittajalleen myös täysin vapaat kädet.

Ohjeet esseen kirjoittamiseen

1) Hahmottele ja suunnittele essee ennen kirjoittamista, näin pysyt aiheessa ja vältyt tekstin rönsyilemiseltä

2) Muista kirjoittaessa tehdä kappalejaot:
    
    Johdanto: antaa esimakua tekstistä ja johdattelee lukijan asian ytimeen
    1,2,3 kappale: esseen aihe ja varsinainen teksti
     Lopetus: erillinen kappale, joka tiivistää tekstin asian ja lopettaa esseen 
  
    Käytä ajatuskarttoja ja suttupapereita suunnitellessasi kirjoitelmaasi ja muista pysyä tehtävänannossa. Kirjoita yleiskielellä, älä puhekielellä !

3) Kun essee on valmis, tarkista että sait sanottua asiasi selkeästi ja tehtävänantoa mukaillen. Tarkista ettei esseessäsi ole kielioppivirheitä tai muitakaan  epäselvyyksiä.
Keksi viimeiseksi esseeseesi sopiva otsikko ellei sitä ole jo annettu valmiiksi.  

Lähteet: http://lyseo.org/yo/essee.html

3. Kun mikään ei tunnu riittävän

Tuomas Kyrön "Mielensäpahoittaja" teoksen luku Vaniljaeskimo ( julkaistu 2010 ) käsittelee ihmisten käyttäytymistä vanhuksia kohtaan. Kyrön tekstissä vanha mies menee terveyskeskuslääkärille, mutta paikalla ei olekaan oma lääkäri vaan harjoittelija, joka on epäammattimainen eikä vanha mies saa osakseen  haluamaansa palvelua.

Vaniljaeskimo antaa vanhuksista turhamaisen ja pikkumaisen kuvan. Tekstin vanha mies pahoittaa mielensä pikku asioista ja valittaa lääkärin epäammattimaista tapaa puhua potilaalle. Mies haluaisi itseään teititeltävän ja pettyy kun ei saa osakseen itseään tyydyttävää palvelua. Toki Kyrön kuvailema lääkäri toimii hieman vastoin ammattinsa vaatimaa käytöskaavaa, mutta teksti saa lukijan yleistämään kaikki vanhukset nipottaviksi ja itsensä muita parempana pitäviksi ihmisiksi vain siksi, että he tarvitsevat ikänsä puolesta muita enemmän kunnioitusta.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja saattaa hyvinkin aiheuttaa pahennusta vanhemman ikäluokan lukijoissa, joiden kannalta teksti on hyvinkin ajankohtainen. Vanhukset menevät usein liian pitkälle haikailemansa kunnioituksen takia, sillä monesti he pitävät nuorisoa täysin pohjasakkana ja itseään viisaina ja kaikin puolin parempina. Kyrön tekstissä esiintyvästä vanhasta mielestä huokuu itsetietoisuus ja ylemmyyden tunto. Mies tietää mitä haluaa, mutta ei kehtaa sitä lääkäriltä vaatia. Mies kuitenkin haluaa oman lääkärinsä takaisin, epäilemättä saadakseen taas osakseen hieman kunnioitusta. Tekstissä mies kuitenkin ilmaisee, ettei tarvitse teitittelyä kunnian tai arvostuksen takia vaan siksi, että tuntematonta ei voi sinutella.

Nykyään asiakkaiden tai potilaiden palvelu on muuttunut rennompaan suuntaan eikä kanssakäyminen ole enää niin jäykkää kuin ennen. Toki jokaisella on oikeus saada hyvää palvelua osakseen, mutta rajansa kaikella. Vaniljaeskimo luvun mies löytää kaikesta ongelman ja tekee siitä niin suuren numeron, että valittaa jopa jäätelökioskin jäätelönmyyjälle saamansa palvelun tasoa. Kaikkein huvittavinta on miehen puuttuminen jopa sijaislääkärin kielioppiin, ei kukaan ole täydellinen. Tekstissä ei käynyt ilmi miehen hoitoon hakeutumisen syy eikä se, saiko mies vaivaansa asianmukaista hoitoa. Kyseiset seikat eivät ilmeisesti olleet miehenkään mielestä pääasioita, vaan lääkärin keskustelutaidot.

Vaniljaeskimosta käy ilmi seikka, joka aiheuttaa nuorisossa pahennusta. Vanhuksille ei näytä riittävän vain kielioppiseikkoihin takertuminen, vaan tekstin vanha mies nälvii myös lääkärinsä pukeutumistapaa ja ulkonäköä. Teksti antaa todella negatiivisen kuvan siitä miten vanhukset paheksuvat nuorempiaan ja varsinkin sellaisia, jotka eivät mahdu heidän itsensä nuoruudessa vallinneeseen kulttuurimuottiin. 

Täysin epätyydyttävän lääkärikokemuksen jälkeen mies jatkaa kyseenalaista käytöstään, kun huomaa jäätelönmyyjän olevan ulkomaalainen, joka ei puhu sujuvaa suomenkieltä. Mies ei ilmaise pahennustaan, mutta tekstistä käy silti ilmi miehestä huokuva rasistisuus ulkomaalaista jäätelönmyyjää kohtaan. Mies ei ilmaise aatteitaan jäätelönmyyjää kohtaan, mutta alkaa heti päivittelemään mielessään sitä, että myyjä ei kyllä ole heidän kylän tyttöjään vaan luultavasti jostakin Kongosta tai sen naapurivaltiosta. Kyseinen tekstinkatkelma jatkaa tekstistä suorastaan huokuvaa negatiivista kuvaa vanhuksista. Ikävä kyllä vanhukset ovat usein todella epäsuvaitsevaisia ulkomaalaisia kohtaa, eivät tietenkään kaikki, mutta rasismi on hyvin yleistä. Teksti ei vaikuta lukijan kuvaan vanhuksista välttämättä täysin negatiivisesti. He tietävät mitä haluavat, eivätkä pelkää vaatia sitä. Moinen luonteenlujuus aiheuttanee monissa kunnioitusta, mutta myös pahennusta. Kaikenkaikkiaan Tuomas Kyrön teksti kuvaa vanhukset ei niin hyvässä valossa. Kirjailijan ei ole ehkä viisainta mennä jakamaan nimikirjoituksia kirjan kanteen ainakaan vanhainkotiin.

Vastineteksti mielipidekirjoitukseen

Armo Railoman mielipidekirjoitus opettajan vallankäytön oikeuksista ( julkaistu Savon Sanomissa 17.4.2013 ) ottaa kantaa Alppilan koulun erotetun opettajan toimiin ja siihen, että kouluihin pitäisi saada selkeät toimintaohjeet, jotta tulevaisuudessa vältyttäisiin samanlaiselta kohulta. Hänen mielestään opettajalla pitäisi olla enemmän valtaa puuttua oppilaiden häiriökäytökseen.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/kouluihin-selkeat-ohjeet/1317288

Itse olen samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa. Ihmisen erottaa eläimestä vain käytöstavat, joten niitä pitäisi vaalia myös koulussa. Häiriötä aiheuttavat oppilaat pitäisi surutta poistaa ruokalasta tai luokasta varomatta syytteen tai erotuksen uhkaa. Opettajat ovat menettäneet auktoriteettinsä täysin oppilaiden silmissä, sillä nykyään oppilaat ovat hyvinkin tietoisia sallituista rangaistustoimenpiteistä. Mielipiteeni on yksiselitteisesti se, että opettajien pitäisi pystyä käyttämään auktoriteettiäänsä pelottomasti, vaikka se vaatisikin pientä tuuppausta, että häiriökäyttäytyvä oppilas saadaan ruotuun.

2. Mielipidekirjoitus

 Lapsien ja nuorten tupakointi pitää saada kontrolliin !



Alaikäisten ja varsinkin ala-aste ikäisten tupakointi on mielestäni vakava ja myös kasvava ongelma. Monesti kaupungilla kävellessäni ala-asteikäiset pojat tulevat vaatimaan tupakkaa tai että sitä pitäisi heille kaupasta hakea. Kieltävän vastauksen saadessaan otetaan käyttöön voima- ja haukkumasanat. Eivätkö vanhemmat osaa hoitaa päihdevalistusta tai antaa edes hyviä käytöstapoja evääksi elämään?

Tupakkatuotteiden helppo saatavuus vaikuttaa asiaan. Tupakkalain tiukennuttua kaupasta ei enää voi näpistää tupakkaa, mutta katukauppa on sen myötä kiihtynyt. Toki katukauppaa on aina ollut ja tulee myös olemaan, mutta se tekee nuorten tupakoinnin vain helpommaksi. Ongelma syntyy myös, kun jotkut vanhemmat ostavat lapsilleen tupakkatuotteita tai nuoret hankkivat itselleen hakijan, jonkun tutun tai tuntemattoman. Nykyään jo kirjaimellisesti lapset sekaantuvat tupakkaan. Nuorin kadulla vastaan tullut tupakoija oli 8-vuotias ala-asteikäinen poika. Mikä on mennyt pieleen? Onko nuorilla ja jo lapsilla nykyään niin kovat paineet sopia porukkaan jos muutkin kaverit polttavat? Onko massasta erottuminen totaalisen out ja sen takia pitää aloittaa polttaminen jo vaarallisen varhaisessa vaiheessa ollakseen in? 

Varhain lapsena tai teininä aloitettu tupakoiminen vaurioittaa myös kehitysvaiheessa olevan nuoren kehitystä. Tupakoivat lapset jäävät keskimääräistä lyhyemmäksi ja ovat aivan mahdottomia koulussakin kun oppitunnin aikana ei pääse " niksojaan " lievittämään savuilla. Entäpä keuhkot sitten? Ihmisen pitäisi selvitä samoilla keuhkoilla kuolemaansa asti, joten miten käy jo ala-asteella aloittaneille henkilöille. He tuhoavat itsensä niin ulkoa kuin sisältäkin päin ja jouduttavat ennenaikaista kuolemaansa. Myöhemmin sitten keski-ikäisenä kaduttaa, että miksi pitikään aloittaa silloin pikkulapsena. Toki porukkaan kuuluminen on lapselle ja nuorelle tärkeää, mutta tarvitseeko sen takia laittaa terveytensä likoon? Eikö nykynuorilla ole enää mitään terveellistä keinoa saada itsensä tuntemaan hyväksymisen ja turvallisuuden tunnetta ilman ryhmäpainetta ryhtyä tyhmyyksiin?

Mielestäni vanhempien pitäisi ottaa tupakointiasioihin tiukempi linja ja laittaa myös omat tupakkansa nuorison ulottumattomiin, sillä kotoakin sitä tupakkaa saa varastettua isän tai äidin askista ilman, että vanhempi huomaa välttämättä mitään. Nykynuorison tulevaisuus vaikuttaa heikolta. Kaupungilla vastaantulevat nuoret ruinaavat hakemaan tupakkaa ja sitten seisotaan kaupan kulmalla porukalla sauhuttelemassa. Näin saadaan nuorisostamme passiivisia " ei vois vähempää kiinnostaa "- luokan ihmisiä. Lopettakaa siis lapsille ja nuorille tupakan hankkiminen ja pitäkää huolta, että sitä ei myöskään niin helposti saa kotoa. Tietysti kaveripiiriin ja sen myötä tupakkatuotteiden hankkimiseen on vanhempien vaikea vaikuttaa, sillä eivät vanhemmat voi kontrolloida kaikkea mitä heidän selkänsä takana tapahtuu. Olkaamme silti tarkkaavaisia ja suojelkaamme nuortemme hyvinvointia ja kehitystä niin paljon kuin vain voimme!

Perjantai 12.4. tehtävä

a)
Kaupungissa oli ammatteja, joista Emil ei ollut koskaan kuullut, kuten pyjamanlaskostaja, kylmäkkö, jyrsijä ja antelija
   Muutosta lähtien hänen äitinsä oli laskostanut pyjamia suuressa pesulassa joka päivä kello kahdeksasta aamulla kello neljään iltapäivällä. Tiistaisin ja torstaisin hän kävi vielä virastotalossa siivoamassa ja silloin Emil sai syödä kuppilassa lihakeittoa tai makaronilaatikkoa.
   Kuppila ei ollut kovinkaan kodikas paikka. Ikkunoissa riippui oranssinväristä kalaverkkoa ja putkituolien jalat raapivat lattiaa korvia vihlovasti. Mutta se oli halpa ja lähinnä kotia.
   Hän piti enemmän makaronilaatikosta, mutta sinä torstaina oli pelkkää lihakeittoa. Sade oli lakannut ja baarissa haisi märälle koiralle, kaljalle ja tupakalle. Emil istui ikkunanvieruspöydässä ja annosta odotellessaan seurasi ampiaista, joka ryömi muovipelargonian lehdellä.
   - Kurja kesä, sanoi joku viereisessä pöydässä.
   Seinänvieren kapealla sohvalla istui erillään yksinäinen mies ja luki lehteä. Miehellä oli pitkä ja ulkoneva leuka ja hän oli hyvin kalpea. Myös lehdessä oli jotain merkillistä: se oli väärinpäin.
   Tarjoilija tuli tuomaan lihakeittoa ja peitti hetkeksi Emilin näköalan. Emil ei voinut olla tuijottamatta. Miehellä oli siisti puku ja solmio. Tuolin selkämykselle hän oli heittänyt popliinitakin. Emil huomasi miehessä jotain tuttua. Pelottavaa. Hetken miestä katsottuaan hän ymmärsi mistä tunnistaa tämän, etsintäkuulutuksesta. Salaperäisen miehen kuvia oli kylvetty ympäri kaupunkia ja palkkiokin oli kiinniottajalle luvassa. Emil meni paniikkiin. Eikö kukaan muu huomaisi kuka tuo kalpea herra oikein on? Emil keräsi kaiken rohkeutensa ja lähti matkaan.
   Emil suuntasi kohti miestä ja istuin tämän kanssa samaan pöytään. Mies vilkaisi Emiliä nopeasti ja hermostuneen näköisesti. Sanomalehti oli yhä väärinpäin. Kuin karhu kintereillään mies ampaisi tuolistaan ylös ja säntäsi ulos kuppilasta jättäen kahvinsa maksamatta. Sitä ei tietenkään Emilkään maksanut vaan hän päätti lähteä seuraamaan miestä ja selvittää mitä tämä oikein salasi. Mies oli kerennyt pitkälle, mutta koska Emilillä oli vikkelät kintut, sai hän miehen kiinni jo hetken päästä. Mies kompastui ja Emil huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän hyökkäsi miehen kimppuun ja yritti pitää vastustelevaa miestä paikallaan. Loppujen lopuksi mies lopetti kamppailunsa kun Emil kertoi soittaneensa jo poliiseille ja he olisivat paikalla hetken kuluttua. Poliisit saapuivat, veivät miehen ja Emil sai löytöpalkkionsa. Se oli pikku Emilin elämän jännittävin päivä, josta kaverit saisivat varmasti kuulla vielä monen monta kertaa.


b)
Lappeenranta
Helsingintie
Heinäkuu 
Lihapiirakka
Elvis
Koira


Oli kuuma heinäkuinen päivä kun olin kävelemässä Helsingintien reunaa matkalla kotiin. Olin kävellyt jo monta kilometria kun olin vain paria hassua käännöstä vaille kotona. Edelläni käveli mies, joka kiinnitti huomioni. Mies näytti aivan sille kuuluisalle Elvikselle, vaikkakin hänellä oli  lihapiirakka toisessa- ja koiran talutushihta toisessa kädessä, mitä alkuperäisellä Elviksellä tuskin olisi ollut mukanaan. Mies aikoi lähteä ylittämään tietä kun hän huomasi, että valo on punainen. Menin miehen viereen, sillä aijoin oikasta samasta kohdasta tien yli, jotta pääsisin nopeammin kotiin. Oli todella kuuma, ja miehen koira alkoi läähättää, koska sillä oli kova jano. Mies lähti ylittämään tietä, vaikka sanoin  valon olevan vielä punainen. Mies ei välittänyt vaan sanoi katsoneensa ettei autoja tule.

Seuraavassa hetkessä kaikki oli ohi. Kaikki tapahtui niin nopeasti että seisoin vain paikallani suu hämmästyksestä pyöreänä. Punainen ferrari oli kaahannut suoraan miehen yli ja paennut paikalta. Ryntäsin auttamaan miestä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Mies retkotti kadulla elottomana koiran haukkuessa ja syödessä miehen kädestä lentänyttä lihapiirakkaa. Olin täysin shokissa, enkä tiennyt mitä tehdä. Sain lopulta koottua itseni ja soitin poliisit ja ambulanssin paikalle. Katsoin vielä viimeisen kerran mielestäni Elvikseltä näyttänyttä kuollutta miestä kun poliisi tokaisi:  " Elvis has left the building. " 

1. Miksi valitsin kurssin

Valitsin tukea kirjoittamiseen- kurssin, koska haluan parantaa kirjoitustekniikkaani ylioppilaskokeita varten.Pidän myös kirjoittamisesta, joten siinä toinen syy kurssin valitsemiseen.

Toivon, että kurssilla saisi kirjoittaa mahdollisimman vapaasti ja itse valita aiheita joista kirjoittaa ja jotka kiinnostavat. Kurssisuunnitelmassa taisi olla muutama luovankirjoittamisen harjoitus, mutta mielestäni niitä voisi olla lisää. Toivon myös, että kurssilla olisi vähän kielioppiakin, jotta kaikki kielioppisäännöt palaisivat mieleen kirjoituksia varten. 

Kirjoittamisen harjoittelu on mielestäni tärkeää muutenkin kuin vain ylioppilaskirjoituksia koskien, sillä asiakirjoja ja muita virallisia papereita täytyy osata laatia työelämässä. Siinäkin suhteessa kurssi on siis hyödyllinen.

Pidän itseäni melko hyvänä kirjoittajana, koska mielikuvitukseni on hyvä. Esseet ja tekstitaitovastaukset sujuvat hyvin, mutta kieliopissa olisi ehkä hieman parantelemisen varaa. Vapaa-aikanani en harrasta kirjoittamista, mutta kirjoitan satunnaisesti päiväkirjaa jos jotakin merkittävää on tapahtunut. Olen myös harkinnut vapaa-aikaan liittyvän blogin kirjoittamista, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi. 

http://natgeo.fi/historia/arkeologia/leonardo-da-vinci-onko-valeseinan-takana-maalaus