sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Neuvosto-Virolaista maalaisidylliä

Sofi Oksasen Puhdistus ( WSOY 2008 ) kertoo Neuvostoliiton aikaisen Neuvosto-Viron maaseudun elämästä jatkuvan epävarmuuden ja pelon keskellä.

Kirja kertoo vanhasta naisesta Aliide Truusta, joka asuu yksinään Viron maaseudulla. Eräänä päivänä Aliide löytää talonsa pihalta pyörtyneen tytön, Zaran, joka pyytää Aliidelta turvapaikkaa. Aliiden suostuessaan käy ilmi, että vanhan naisen ja nuoren tytön elämät nivoutuvat yhteen arvaamattomalla ja yllätyksellisellä tavalla.

Kirja sijoittuu 1930-1990 luvuille Viron maaseudulle. Naisen asema teoksen kuvaamassa ympäristössä on vanhoillinen ja naista ei pidetä yhtä korkeassa arvossa kuin miestä, joka käy kirjassa ilmi siitä, että naiset joutuivat tekemään kaikki kotityöt, ruokkimaan eläimet ja hoitamaan peltotyöt, kun miehet olivat virkamiesviroissa tai poliittisissa puolueissa johtoasemissa. Kirjan toinen päähenkilö Aliide Truu asuu siskonsa Ingelin ja siskon lapsen Lindan sekä Ingelin miehen Hansin kanssa kotitalossaan. Jo perheen normaalista arjesta käy ilmi, että naiset tekevät enemmän ruumiillista työtä kuin miehet, tosin Ingelin mies Hans oli talonpoika. Teoksen toinen päähenkilö Zara huijattiin prostituoiduksi Saksaan hänen toivoessaan kunnon hyväpalkkaista ja normaalia työpaikkaa ystävänsä Olgan markkinoitua saksalaisten tarjoamia hyviä työmahdollisuuksia venäläisen Vladivostokin tarjoamien vaihtoehtojen sijaan. Teoksesta käy hyvin ilmi, mikä oli naisen asema ja arvo 1900-luvun alkupuolella. Nainen oli pelkkä hyödyke sen ajan miehille, jotka eivät osanneet tehdä ruokaa saati pihatöitä. Miten he olisivat selvinneet ilman sen ajan naisen apua? 

Miehet kuvataan kirjassa hieman avuttomiksi ja ilman naisen apua pärjäämättömiksi. Puhdistuksessa miehestä riippuen he tekevät hieman peltotöitä, kuuluvat venäläiseen mafiaan tai liioitellun venäläismieliseen virolaiseen puolueeseen tai etsivät kapinallisia pelotellen ja kuulustellen paikalliset säikähdyksiin. Lähes poikkeuksetta  miehet kuvataan brutaaleina ja säälimättöminä, kylminä ja tunnottomina henkilöinä, jotka ajavat vain omaa etuaan  mielessään siintävä palkinto, joka Stalinin hyväksi tehdystä työstä on odottamassa. Maine ja kunnia mielessään miehet tuhoavat oman elinympäristönsä ja tappavat suhteensa muihin ihmisiin tavoitellessaan korkeaa ja tärkeää asemaa venäläismielisessä Virossa.

Kirjan päähenkilöt Aliide Truu ja nuori Zara elävät Aliiden kotona hiljaista maalaiselämää kahdestaan. Aliide yrittää selvittää, mikä Zaraa vaivaa tämän oltua koko ajan pelossa miehestään, joka tulisi etsimään häntä. Kirjan juonen edetessä Aliiden nuoruutta kuvataan takaumalla, joka selvittää hänen nuoruuttan ja samalla Zaran tulevaisuutta. Takaumassa selviää mitä kaikkea Aliide oli valmis tekemään elämänsä rakkauden Hansin puolesta ja kuinka väliinpitämätön hän oli omaa sisartaan ja tämän lasta kohtaan. Aliiden tekemiä päätöksiä ajavat silkka mustasukkaisuus ja katkeruus kaunista ja menestynyttä siskoaan Ingeliä kohtaan, joka saa elämässään kaiken minkä Aliide olisi halunnut. Aliide yrittää pönkittää omaa asemaansa ja kääntää Hansin huomion itseensä. Koko nuoruutensa, jopa naimisiin Martin Truun kanssa mentyään Aliidella on vain Hans mielessä, ja se miten saada siskonsa pois elämästään pilaamasta hänen mahdollisuutensa elämään Hansin kanssa. Tässä Aliide onnistuukin, kun Ingel ja Linda karkoitetaan Vladivostokiin Neuvostoliittoon. Aliiden tekemät päätökset ja ratkaisut muuttavat hänen itsensä, Hansin ja myös siskonsa Ingelin ja tämän ja Hansin lapsen Lindan elämät. Myöhemmin juonen edetessä lukija huomaa, että Aliiden teot muuttavat myös erään, Aliidelle hyvin tutuksi tulevan henkilön elämän. 

Myös toisen päähenkilön, Zaran elämästä esitetään takauma ennen Aliiden pihalle löytämistä. Zara  viettää elämäänsä Vladivostokissa äitinsä Lindan ja isoäitinsä Ingelin kanssa, kun Zaran ystävä Olga tulee kertomaan Saksan hyvistä työmahdollisuuksista. Zara tarttuu syöttiin ja huomaa pian olevansa prostituoituna vailla keinoa paeta. Zaralla käy kuitenkin tuuri, päästyään pakenemaan, kun häntä ollaan viemässä Tallinnaan. Zara pakenee ja lähtee suunnistamaan kohti virolaista kylää, josta on kuullut isoäitinsä olevan kotoisin ja jossa tämän siskon Aliiden pitäisi asua. Lopulta Zara löytää perille Aliiden pihalle ja alkaa selvittää itsensä ja Aliiden taustoja vaivihkaa.

Sofi Oksanen on käyttänyt Puhdistuksessa taitavasti hyväkseen miehen ja naisen välistä valtasuhdetta: Puhdistuksessa seksuaalisuutta ja väkivaltaa sekä pelkoa käytetään vallan keinoina, varsinkin naisia ja heikompia vastaan. Miesten asema korostuu ja miehet päättävät kaikesta. Miehet käyttävät valtaansa kohdellaksee naisia, lapsia ja vanhuksia alistavasti ja omaa asemaansa pönkittävämmin. Mitä valtaa ja väkivaltaa korostavampi mies, sen suurempi palkinto on Stalinilta odotettavissa. Kirjassa kuvatussa vallan asettelussa kaikki on ristiriitaista. Miehet käyttävät asemaansa kanssaelijöitään vastaan, vaikka eivät luultavasti edes selviäisi hengissä ilman naisten tekemää ruokaa ja heidän kodinhoitotaitojaan. Naisilla ei ole uskallusta edes tuoda mielipiteitään esiin väkivallan pelossa.

Puhdistus laittaa lukijansa ajattelemaan, miten hyvin asiat nykyisin olevat Baltian ja muun pohjoisen alueilla verrattuna entisiin aikoihin, sillä Puhdistuksen kertomat asiat ovat osaksi täyttä faktaa ja mennyttä realismia. 

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Auringonlaskun Jälkeen

 
Stephen King: Auringonlaskun Jälkeen
Yhdysvallat 2008, Suomi 2010
392 sivua, Tammi




Stephen Kingin novellikokoelma Auringonlaskun Jälkeen sisältää neljätoista kauhunovellia. Novellit olivat luettavia, mutta eivät mielestäni aivan täyttäneet kauhugenren kriteereitä. Novellit olivat melko lyhyitä ja helppolukuisia, vaikka välillä oli vaikeaa erottaa jatkuuko tarina vai loppuiko se. Novellit eivät liittyneet toisiinsa, vaan edellisen loputtua alkoi yleensä aivan toisenlainen kauhukertomus. 


Joukossa oli monta hyvin erilaista tarinaa. Suurin osa novelleista oli pieni pettymys, osa taas tempasi mukaansa ja lukijan oli pakko ahmia kertomus loppuun asti. Hieman harmittaa, koska odotin kirjailijalta enemmän. Toisaalta aina ei voi olla jokaisen lukijan mieleen, silti tunsin pettymystä luettuani paksun novellikokoelman loppuun.

Jokaisessa novellissa kauhu hiipi esiin erilaisilla tavoilla; oli naisia vaanivaa mökkinaapuria ja vaimoaan hakkaavaa perheenisää. Novellit oli kerrottu hyvin selkeästi, mutta kuitenkin monisanaisesti, eivätkä ne olleet liian pitkälukuisia. Novellit olivat pituudeltaan hyvin vaihtelevasti muutamasta kymmenestä aukeamasta alas ja ylös päin. Tarinat olivat melko synkkiä ja jopa ahdistavia, vaikka osa oli kaikessa hämmentävyydessään jopa vaikeatajuisia. Kingin novellit ovat pelottavan todentuntuisia, tarkoittaen, että novellien tapahtumat tuntuvat lukijasta hyvin realistisilta ja siltä, että ne voisivat tapahtua oikeasti. Tämä efekti loikin lukemiseen tietyn mausteen. Yhden novellin päätyttyä lukija jää ahdistuksessaan pohtimaan novellin tapahtumia ja kysyy itseltään: " voisiko näin tapahtua oikeasti? " Juuri Kingin luoma todellisuuden tunne tekee lukukokemuksesta mielenkiintoisen.


Suosittelisin novellikokoelmaa kaikille kauhukirjallisuuden ystäville ja miksei muillekkin lukemisesta nauttiville.  

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ennakkotunnelmia näytelmästä Kuningatar K

Menemme katsomaan äidinkielen ryhmämme kanssa Lappeenrannan kaupunginteatteriin Laura Ruohosen näytelmää Kuningatar  K. Viime äidinkielen tunnillamme oli näytelmää työstäviä henkilöitä vieraina, mm. ohjaaja Lija Ficsher. Vierailijamme kertoivat näytelmästä ja ideoista, jotka vaikuttivat ohjaukseen ja lavastukseen yms. 

Mielestäni näytelmä kuulostaa lupaavalta näin kerrotun perusteella. En kyllä mikään erityinen teatterin ystävä ole, mutta lähden kuitenkin avoimin mielin katsomaan kyseistä näytelmää, vaikka siihen vapaa-aikaa meneekin. 

Näytelmää esitetään Lappeenrannan kaupunginteatterissa vielä noin toukokuun puoleenväliin asti. Näytelmä kestää noin 2h 35min väliaikoineen ja maksaa opiskelijoilta 12e. 

Mielestäni on mahtavaa, että koulu järjestää opiskelijoille mahdollisuuksia tutustua erilaisiin kulttuurimuotoihin. Sen takia menenkin katsomaan näytelmän mielenkiinnolla, odottaen innolla mukavaa teatterikokemusta.


 

perjantai 3. helmikuuta 2012

Mystistä murhadraamaa Much Deepingissä


Agatha Christie (o.s. Miller) oli15.9.1890 syntynyt englantilainen kirjailija, jonka kynästä syntyi pääosin salapoliisiromaaneja. Christie on luonut useita kirjallisuuden merkkiteoksia kuten Kuolema Niilillä, Idän pikajunan arvoitus sekä Eikä yksikään pelastunut.


Totuus Hallavan hevosen majatalosta (englanninkielinen alkuperäisteos The Pale Horse 1961) alkaa Lontoossa tapahtuvasta murhasta, joka vauhdittaa kirjan mitä huikeampiin juonenkäänteisiin. Kirjan päähenkilö Mark Easterbrook joutuu tahtomattaan keskelle rikosvyyhtiä seurattuaan kahden nuoren naisen nahistelua chelsealaisessa pienessä kahvilassa. Tappelun toinen osapuoli kuolee ja herra Easterbrook alkaa kiinnostua kuolemantapauksista kuullessaan kyläläisten kammottavia tarinoita Hallavan hevosen majatalosta ja siellä asuvista kolmesta noidasta. Tapahtumat etenevät loppua kohti nopeatempoisesti selvittäen ensimmäisestä murhaa seuranneiden veritekojen syyt ja niistä vastuussa olevat henkilöt.


Kirja alkaa mielestäni yksitoikkoisesti, niin yksitoikkoisesti, että aloin ahmia kirjaa odottaen rikoksen alkamista. Kaikki kirjassa tapahtunut jännitys alkoi kuitenkin suunnilleen vasta teoksen puolivälistä, jonka jälkeen tapahtumat kuitenkin vauhdittuivat huomattavasti. Kirjan päähenkilö, herra Easterbrook on kirjassa esillä koko murhamysteerin ajan, toisin kuin kirjan muut henkilöt, jotka tekevät lukemisesta hieman vaikeaa. Kirjan henkilöhahmot vaihtuvat ja heitä on niin paljon, että teoksen alussa oli hankala pysyä kärryillä siitä kuka on kuka. Kuitenkin henkilöt vakiintuivat kirjan puolestavälistä ja lukemisesta tuli paljon helpompaa.


Totuus Hallavan hevosen majatalosta on muille Christien arvoitusdekkareiden tyylille uskollinen. Lukija ei osaa aavistaa murhaajaa, sillä hän on useasti kaikkein epätodennäköisin henkilö tai joko iältään tai fyysisesti kykenemätön murhaan. Kirja tempaa lukijan mukaan huimaan rikosdraamaan niin yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti alun kankeutta lukuun ottamatta, että lukija suorastaan tuntee itse olevansa mukana pienen Much Deepingin kylän salaperäisen mystisessä murha-aallossa, joka lavastetaan poliisin silmissä sairausepidemiaksi.


 " Emme tiedä. Ja juuri siksi on tärkeää saada se tietää. Mutta uskotteko, uskotteko toden teolla, että minä voisin asunnossani Lontoossa saada jonkin kuolemaan johtavan taudin vain seurauksena siitä, mitä nuo kolme naista toimittavat Hallavan hevosen entisessä vajassa? Ette voi sellaista uskoa ! "


Kaikin puolin kirja oli luettava ja suosittelisin sitä dekkareiden ystäville. Silti suurta mainetta nauttivan Christien teokseksi kirja oli mielestäni pettymys. Aloitin lukemisen suurella innolla ja odotin jotain suurta ja jännittävää, mutta tunsin pettymystä vielä loppuratkaisun selvittyä kirjan loppussa.